Herkuttelu ja lihavuusleikkaus
0Herkuttelu ja lihavuusleikkaus on combo, jota moni miettii. Voiko enää koskaan syödä herkkuja, nauttiiko herkuista samalla tavalla kuin ennen ja millaisia herkkuja sitä voikaan syödä. Tämä asia herätti paljon keskustelua eilen omassa Instagramissa kun laitoin storyyn kuvan Hesen hampurilaisesta ja kerroin sen olevan päivälliseni. Miten siis herkuttelu ja lihavuusleikkaus sopivat yhteen? Mikä on herkuttelua?
Herkuttelu ja lihavuusleikkaus – mahdollista?
Ensiksi haluan sanoa, että jokainen on yksilö. Se mikä toimii minulla, ei välttämättä toimi kaikilla. Jokaisen leikatun elimistö toimii eri tavalla ja suhtautuu eri raaka-aineisiin eri tavalla. Eli ei voida sanoa mitään yleispätevää, mikä pitäisi kaikkien kohdalla paikkansa.
Itse pystyn syömään sokeria ja rasvaisia ruokia suht normaalisti verrattuna aikaan ennen leikkausta. Suurin muutos on tietenkin määrissä. Nykyiset määrät olisivat saaneet aiemman Henriikan vain ja ainoastaan vihaiseksi liian pienestä määrästä. Tavallaan toivoin, että sokeri aiheuttaisi itselle jotain oireita esim. huonoa oloa, mutta ei. Joillekin pienikin määrä aiheuttaa todella huonon olon ja näin ollen ei sokeria tee mieli syödä. Sama juttu on rasvaisten ruokien kanssa.
Sokeria iloon ja suruun
Itselle Akilleen kantapäänä ovat irtokarkit. Tai karkit ylipäänsä. Olen muutenkin ollut sokerihiiri aina. Aiemmin saatoin syödä viikossa monta sataa grammaa karkkia. En välittänyt siitä miltä näytän, mitä sokeri mulle aiheuttaa. Sokeri oli se, joka toi mulle jonkinlaista lohtua ja iloa, kun mikään muu sitä ei tuonut.
Kuva: Pixabay
Tällä hetkellä sokeri ei ole se, joka tuo mulle iloa elämään. Onneksi. Tämän vuoksi myöskään karkkia ei mene samalla tavalla kuin ennen. En siis jokaisella kauppareissulla osta karkkia. Herkuttelen tällä hetkellä ehkä kerran viikossa. Ja silloin ostan sitä karkkia. En 500g kerralla. Tai jos ostan, siitä riittää todella pitkäksi aikaa.
Itsellä herkuttelu on vähentynyt reilusti, mikä on tietenkin todella hyvä. En kuitenkaan kiellä itseltäni varsinaisesti mitään. Jos kauppareissulla tekee mieli ostaa suklaapatukka, ostan sen. Elän siis täysin normaalia elämää herkkujen suhteen. Kohtuus kaikessa, elämästä nauttien.
-Henriikka
Lue myös
Miksi puhun avoimesti lihavuusleikkauksesta?
Laihtumisen vaikutus pukeutumiseen
Seuraa somessa
Kehonkuvan muutokset laihtuessa
Kehonkuvan muutokset ovat väistämättömiä, kun paino putoaa. Ja mitä enemmän paino putoaa, sitä suurempia kehonkuvan muutokset ovat. Kehonkuva ei varsinaisesti kerro mitään kehosta tai sen ulkonäöstä, vaan siitä, miten oman kehonsa mieltää ja minkälaisia merkityksiä siihen liittää. En ollut aiemmin kiinnittänyt juuri mitään huomiota omaan kehonkuvaan, kunnes paino alkoi tippua paljon ja aika nopeastikin.
kehonkuvan muutokset – miten suhtautua
Ennen lihavuusleikkausta toki tiesin olevani reilusti ylipainoinen, se ei ollut mitään uutta. En kuitenkaan tajunnut aina sitä, miten iso oikeasti olin. Kuvissa se korostui vielä enemmän, etenkin jos kuvassa oli jonkun toisen kanssa. Silloin sitä todellakin tajusi, miten iso oli. Toki vaatteita ostaessa yms. oma koko oli hyvin tiedossa. Silti oli sellaisia päiviä, että en pitänyt itseäni niin isona kuin olin ja itsellä oli jopa ajoittain hyvä olla omassa kropassa.
Kehonkuvan muutokset ovat itsellä korostuneet eniten kuluneen syksyn ja loppuvuoden aikana. Eniten muutokset ovat tulleet esille vaatteita ostaessa. Tai rehellisesti sanottuna en vieläkään aina osaa ostaa oikean kokoisia vaatteita. Tuntuu oudolta, miten vielä viime vuonna vaatteet olivat kokoa 3xl / 52 ja viimeksi ostamani vaatteet ovat olleen kokoa L / 42. En aina ymmärrä sitä, miten en olekaan enää sen samankokoinen nainen ja oikeasti voin ostaa monta kokoa pienempiä vaatteita. Enää ei tarvitse ostaa vaatteita jotka mahtuvat päälle vaan nyt voin oikeasti ostaa vaatteita joista tykkään.
Itsellä on ollut tärkeässä roolissa tässä matkalla kuvien ottaminen. Vaikka kaikki eivät ole ennen – jälkeen kuvien ystäviä, itse koen ne erittäin tärkeänä osana tätä matkaa. Koska oma kehonkuva on muuttunut niin paljon vuodessa, on jollain tavalla helpompi ymmärtää asioita kuvien välityksellä. Kun näet itsesi peilistä päivittäin, ei muutoksia samalla tavalla huomaa. Omaan peilikuvaan sokeutuu. Siksi koen itse tärkeänä ottaa paljon kuvia matkan varrella. Ja niin aion myös jatkossa tehdä.
-Henriikka
lue myös
Saanko erilaista huomiota kuin aiemmin?
Lihavuusleikkaus ja joulu – miten meni?
Miksi puhun avoimesti lihavuusleikkauksesta?