Kehonkuvan muutokset laihtuessa
0Kehonkuvan muutokset ovat väistämättömiä, kun paino putoaa. Ja mitä enemmän paino putoaa, sitä suurempia kehonkuvan muutokset ovat. Kehonkuva ei varsinaisesti kerro mitään kehosta tai sen ulkonäöstä, vaan siitä, miten oman kehonsa mieltää ja minkälaisia merkityksiä siihen liittää. En ollut aiemmin kiinnittänyt juuri mitään huomiota omaan kehonkuvaan, kunnes paino alkoi tippua paljon ja aika nopeastikin.
kehonkuvan muutokset – miten suhtautua
Ennen lihavuusleikkausta toki tiesin olevani reilusti ylipainoinen, se ei ollut mitään uutta. En kuitenkaan tajunnut aina sitä, miten iso oikeasti olin. Kuvissa se korostui vielä enemmän, etenkin jos kuvassa oli jonkun toisen kanssa. Silloin sitä todellakin tajusi, miten iso oli. Toki vaatteita ostaessa yms. oma koko oli hyvin tiedossa. Silti oli sellaisia päiviä, että en pitänyt itseäni niin isona kuin olin ja itsellä oli jopa ajoittain hyvä olla omassa kropassa.
Kehonkuvan muutokset ovat itsellä korostuneet eniten kuluneen syksyn ja loppuvuoden aikana. Eniten muutokset ovat tulleet esille vaatteita ostaessa. Tai rehellisesti sanottuna en vieläkään aina osaa ostaa oikean kokoisia vaatteita. Tuntuu oudolta, miten vielä viime vuonna vaatteet olivat kokoa 3xl / 52 ja viimeksi ostamani vaatteet ovat olleen kokoa L / 42. En aina ymmärrä sitä, miten en olekaan enää sen samankokoinen nainen ja oikeasti voin ostaa monta kokoa pienempiä vaatteita. Enää ei tarvitse ostaa vaatteita jotka mahtuvat päälle vaan nyt voin oikeasti ostaa vaatteita joista tykkään.
Itsellä on ollut tärkeässä roolissa tässä matkalla kuvien ottaminen. Vaikka kaikki eivät ole ennen – jälkeen kuvien ystäviä, itse koen ne erittäin tärkeänä osana tätä matkaa. Koska oma kehonkuva on muuttunut niin paljon vuodessa, on jollain tavalla helpompi ymmärtää asioita kuvien välityksellä. Kun näet itsesi peilistä päivittäin, ei muutoksia samalla tavalla huomaa. Omaan peilikuvaan sokeutuu. Siksi koen itse tärkeänä ottaa paljon kuvia matkan varrella. Ja niin aion myös jatkossa tehdä.
-Henriikka
lue myös
Saanko erilaista huomiota kuin aiemmin?
Lihavuusleikkaus ja joulu – miten meni?
Miksi puhun avoimesti lihavuusleikkauksesta?
seuraa somessa
Lihavuusleikkauksesta vuosi – Henriikka 2.0 on 1 vuotias
Lihavuusleikkauksesta vuosi aikaa. Huh, miten nopeasti aika on mennyt. Muistan kuin eilisen päivän, kun istuin junassa matkalla Helsinkiä ja sieltä kohti Tallinnaa. Jännitti ihan älyttömästi, mutta lähinnä yksin reissaaminen. Päällimmäinen tunne oli kuitenkin odottava. Odotin innolla mitä kaikkea leikkauksen jälkeen tulee tapahtumaan ja mitkä asiat tulevat muuttumaan. Tänään, 22.9.22 Henriikka 2.0 täyttää yhden vuoden. Kulunut vuosi on ollut aika huikea!
Lihavuusleikkauksesta vuosi – mitä vuosi toi tullessaan?
En oikeastaan edes tiedä mistä aloittaisin purkamaan kulunutta vuotta sillä niin paljon asioita on tapahtunut. Jätän tästä postauksesta painonpudotuksen kokonaan pois vaikka sekin on ollut merkittävä vuoden aikana (melkein 65kg). Haluan keskittyä muihin asioihin, kun painon putoamiseen.
Yksi unelmani ja haave jo muutaman vuoden ajan on ollut opiskella personal traineriksi. Lykkäsin haavetta aina eteenpäin, koska koin, etten ollut valmis opiskelemaan pt:ksi. Keväällä aloin pohtia asiaa toden teolla ja päätin lähteä opiskelemaan. Kesäkuussa aloitin pt opinnot ja näillä näkymin lokakuun aikana tulen valmistumaan personal traineriksi. Se on yksi todella iso asia minulle elämässäni.
Toinen iso asia, joka vuoden aikana on selvästi lisääntynyt on itsevarmuus ja rohkeus olla oma itsensä. Aiemmin saatoin piileskellä kotona ja välttää ylimääräisiä ihmiskontakteja vaikka sosiaalinen olenkin. Nyt olen kuitenkin puhjennut eloon ihan eri tavalla. Olen esimerkiksi huomannut, että pukeudun aivan eri tavalla kuin aiemmin. Rakastan mekkoja ja olenkin tässä keväästä alkaen pitänyt todella paljon mekkoja niin töissä kuin vapaa-ajalla. Enää en pelkää näyttää sääriä!
Myös suhteeni ruokaan on muuttunut täysin. Aiemmin söin, koska syöminen oli kivaa ja toi hyvän tunteen. Ja söin muuten aivan järkyttävän kokoisia annoksia. En juuri koskaan tuntenut oloani kylläiseksi, joten ruokaa meni paljon. Nykyään ajattelin ruoan olevan minulle polttoainetta, joka pitää minut liikkeessä. Toki edelleen nautin hyvästä ruoasta ja esim. ulkona syömisestä. Nyt riittää huomattavasti pienempi annos ja tunnen vatsani olevani täynnä. Uuteen mahaan kun ei ruokaa mahdu muruakaan ylimääräistä.
Tästä on mahtavaa lähteä kohti seuraava vuotta ja katsoa, mitä seuraava vuosi tuo tullessaan.
-Henriikka
Lue myös
Muuttunut vartalo – uusia ulottuvuuksia
Lihavuusleikkaus ja kuukautiset
InBody mittaus painonpudotuksen tukena
seuraa somessa