Lihavuusleikkauksesta 11kk – kroppa kovilla
0
Lihavuusleikkauksesta on kulunut 11kk. Viime vuoden syyskuussa oli oma leikkaus ja sen jälkeen syntyi Henriikka 2.0. Pääasiassa kaikki on mennyt todella hyvin ja olen erittäin onnellinen, että menin leikkaukseen. Päivääkään en ole katunut vaikka nyt kesän aikana eteen onkin ilmestynyt hieman ikävä vaiva, joka häiritsee joka päivästä elämää.
huimausta ja pyörrytystä
Keväällä alkoi ilmestyä inhottavaa vaivaa, usein noustessa ylös sohvalta tai sängystä silmissä alkoi sumentua ja korvissa humista. Olen nuorempana pyörtynyt, joten tiesin mistä on kyse. Ylös noustessa huimaus lisääntyi kesän mittaan ja 8/10 kerrasta huimausta alkoi esiintyä. Jokainen varmasti ymmärtää, miten inhottavasta vaivasta on kyse. Kertaakaan en ole pyörtynyt, koska tiedän / tunnistan asian. Vaiva alkoi häiritsemään myös treenaamista, koska jenkkifutiksessa joudun paljon nousemaan alhaalta ylöspäin ja tämä on pahinta huimaukselle.
Otin yhteyttä työterveyslääkäriin, joka pyysi ensin tekemään verenpaine seurantaa. Tiesin itsekin, että kyse on matalista verenpaineista ja verenpaine on itsellä ollut hyvin matala myös ennen leikkausta. Tein seurantaa ja kävin työterveyslääkärillä. Otettiin labroja, kaikki olivat kunnossa. Kävin myös sydänfilmissä, jossa ei ollut varsinaisesti mitään poikkeavaa. Leposyke oli 52/min, joka lääkärin mukaan hieman hidas. Sain lähetteen sisätautilääkärille vielä jatkotutkimuksiin.
Mitään varsinaista syytä ei siis löytynyt huimaukselle. Lihavuusleikkauksesta on vasta aikaa 11kk, joten kroppa on vielä sekaisin tästä kaikesta. Lääkäri sanoi hauskasti, että kroppa on ihmeissään kun rasva katoaa eikä sitä ole enää niin paljon kuin aiemmin. Aika on luultavasti ainoa, joka auttaa asiaan. Kroppa ja elimistö hakee tasapainoa vielä pitkään, kun paino putoaa edelleen. Nyt painonlasku on hieman hidastanut eikä tahti ole niin nopea kuin aluksi. Mikä on myös todella hyvä asia. Kroppa ehtii tottumaan muutoksiin paremmin, kun paino ei laske niin kovaa vauhtia. Leikkauksen jälkeen ensimmäisenä kuukautena paino tippui yli 10kg, joka oli älyttömän kova tahti. Uskon, että huimaus tasaantuu, kun kroppa tottuu uuteen olomuotoonsa.
-Henriikka
lue myös
Lihavuusleikkaus tehdään Tallinnassa
Lihavuusleikkauksesta 6kk – miten menee
Olenko onnellisempi 45kg laihempana?
seuraa somessa
Paino jumittaa – lihomisen pelko takaraivossa
Paino jumittaa ja lihomisen pelko sen myötä jyllää takaraivossa. Vaikka tiedän, että on täysin normaalia, että paino ei voi jatkuvasti laskea, ei tämä tunne silti mukava ole. Olisihan se nyt silkka mahdottomuus jos viikosta toiseen paino vain laskee ja laskee, etenkin kun painoa on tippunut jo 60kg viimeisen 10 kuukauden aikana. Silti sitä alkaa väkisin mielessä pyörittää ajatusta, mitäs jos vain tästä eteenpäin lihon ja kaikki oli tässä?
Miksi paino jumittaa omalla kohdalla
Painonlaskun jumitus voi johtua erittäin monesta syystä. Naisilla kuukautiskierto on yksi asia, joka kerryttää painoa luonnollisesti lisää. Oma kuukautiskierto muuttui kesän aikana ihan totaalisesti (lue tästä lisää), joten uskon sen olevan yksi syy painonlaskun jumittamiseen. Aiemmin, kun kuukautiskierron kanssa ei ollut mitään ongelmia, myös paino laski tasaisesti. Uskon, että omalla kohdalla tämä on yksi tekijä siihen, että paino jumittaa.
Ajoittain myös huomaan, että tulee syötyä liian vähän. Sillä voi olla myös merkitystä siihen ettei paino putoa. En varsinaisesti tunne nälkää enää samalla tavalla kuin ennen lihavuusleikkausta ja näin ollen joudun kellosta katsomaan, koska syön. Huomaan etenkin silloin, jos olen pois kotoa ja tekemässä jotain muuta, yksinkertaisesti unohdan syödä. Aina pitäisi olla jotain välipalaa tms. mukana, jos lähden kotoa pois ettei ruokavälit veny liian pitkiksi. Tähän asiaan minun tuleekin kiinnittää jatkossa erityisen paljon huomiota.
Veden juonti on myös yksi tekijä, joka toisinaan saattaa unohtua. Treenien aikana kyllä tulee joutua, koska tulee hiki ja jano, mutta välillä etenkin töissä juominen unohtuu. Voi olla, että työpäivän aikana olen juonut yhden lasin vettä ja se on ehdottomasti liian vähän. Jatkossa aion kiinnittää myös huomiota tähän, että töissä tulee juotua riittävästi vettä.
Tietoisesti en ole kova stressaamaan asioista tai sitten en osaa tunnistaa stressiä. Varsinaisesti en stressaa painon jumituksesta, mutta kyllä asia mielessä pyörii. Stressi on myös yksi tekijä, joka voi hidastaa painonlaskua. Stressihormonin noustessa keho pitää entistä kovemmin rasvoista kiinni ja näin ollen paino alkaa jumittamaan. Yritänkin nyt järkeistää asian itselleni, että on täysin normaalia, että paino ei koko ajan laske. On normaalia, että tulee tasaisia vaiheita ja paino voi jopa hieman nousta. Uskon kuitenkin, että tämä vaihe menee ohi ja paino alkaa taas laskea.
-Henriikka
lue myös
Miten pää on pysynyt mukana painon pudotessa?
Olenko onnellisempi 45kg laihempana?
Seuraa somessa