50 kiloa kevyempänä kohti kesää
050 kiloa kevyempänä kohti kesää. Tuntuu ihan mielettömältä sanoa se ääneen. En olisi vielä vuosi sitten kuvitellut, että tällainen olisi mahdollista. Viime viikolla, kun vaaka näytti tuon -50 kiloa, saatoin hieman kiljaista kotona. Niin hyvä fiilis siitä tuli. Mitä kaikkia muutoksia olen huomannut 50 kiloa kevyempänä?
50 kiloa kevyempänä – mikä on muuttunut?
En edes tiedä mistä aloittaisin, sillä niin moni asia on muuttunut. Ja muuttunut nimenomaan paremmaksi tai helpommaksi. Ainoastaan yksi asia on muuttunut ikävämmäksi, mutta senkin kanssa pystyn elämään.
Vaatteiden ostaminen on nykyään niin paljon kivempaa! Olin muutama viikko sitten laittamassa vanhoja farkkuja jalkaan, mutta kaikki 4 paria olivat aivan liian isoja. Nuo farkut olivat kokoa 52. Päätin samalta istumalta lähteä ostamaan uusia housuja. Otin hullun rohkeana farkut kokoa 46 ja menin sovituskoppiin. Mielessäni jo ajattelin, että mitä oikein kuvittelen, minäkö mahtuisin niihin. Päätin kuitenkin kokeilla. Ja kappas, ne meni jalkaa, ihan ylös asti! Eivät purista mistään tai mikään ei pursua yli. En edes muista, koska vaatekoko olisi alkanut nelosella eikä vitosella. Toisaalta tämä vaatteiden ostaminen käy myös kalliiksi. Koko vaatekaappi on aikalailla pitänyt uusia tässä vaiheessa ja varmasti vielä ainakin kertaalleen tulee tarve uusia se. Mutta en valita, onhan tämä nyt ihan huippu fiilis.
Vanhat farkut olivat koko 52, käyneet hieman väljäksi
Olen jo aiemminkin hehkuttanut sitä, miten paljon helpompaa on liikkuminen! Jo siis pelkästään esim. kävely tuntuu niin paljon kevyemmältä. Noh, pitäähän sen tuntuakin, kun yli 50 kiloa massaa vähemmän liikutettavana. Samoin jenkkifutistreeneissä jaksan paljon enemmän. Aiemmin en jaksanut tehdä kaikkia harjoitteita samassa tahdissa kuin muut, mutta nyt olen huomannut jaksavani paljon paremmin. Liikkuvuus on parantunut myös huomattavasti kilojen karistessa. Ei ole maha aina edessä (vaikka kyllä mahaa vieläkin on) häiritsemässä tekemistä.
Onhan tässä painon pudotuksessa myös yksi ikävä puoli, josta olen myös jonkin verran puhunut. Nimittäin roikkuvaa nahkaa alkaa olla jonkin verran. Olen kuitenkin todella iloinen ja kiitollinen siitä, että roikot ovat todella maltilliset eivätkä erotu kovin helposti. Välttämättä muut eivät edes kiinnitä niihin samalla tavalla huomiota mitä itse tulee tehtyä. Itseään kuitenkin katsoo peilistä päivittäin ja huomaa kaiken maailman muutokset paljon herkemmin. En kuitenkaan anna löysän nahan haitata elämää vaan aion nauttia tulevasta kesästä täysillä. Tee sä samoin!
Roikkuvaa nahkaa on etenkin käsivarsissa ja sisäreisissä
-Henriikka
lue myös
Miltä liikunta tuntuu lihavuusleikkauksen jälkeen?
Pudotettuja kiloja ja roikkuvaa nahkaa
Olenko onnellisempi 45kg laihempana?
seuraa somessa
Miten pää on pysynyt mukana painon pudotessa?
Usein mietitään, miten saada pää pysymään mukana painon pudotessa. Uskotaan, että omalle peilikuvalle sokaistutaan, ei huomata omaa painonpudotusta ja koetaan, että ollaan edelleen lihavia / ylipainoisia vaikka painoa olisi pudonnut kymmeniä kiloja. Miten olen itse kokenut tämän? Onko minulla pää pysynyt mukana painon pudotessa?
Pää pysyy mukana toistaiseksi
Itsellä ei ole ainakaan toistaiseksi ollut mitään ongelmia sen suhteen, että pää ei pysy mukana tai en ”tajua”, että olen pudottanut painoa yhden pienen ihmisen verran. Olen alusta asti ottanut paljon kuvia matkan varrella, joita vertaamalla saa aika hyvän käsityksen omasta muutoksesta. Myös liian isoksi käyneet vaatteet auttavat ymmärtämään, että painoa on pudonnut.
Kävin lihavuusleikkauksessa Virossa, Bariatirc Services nimisellä klinikalla. Koska polkuni leikkaukseen oli varsin lyhyt verrattuna julkisen puolen leikkauspolkuun, sain erilaisissa Facebook ryhmissä kuulla siitä, miten pääni ei tulisi pysymään muutoksessa mukana. Monet olivat sitä mieltä, että pidempi polku ja tasaisesti ennen leikkausta pudotettu paino olisi parempi vaihtoehto oman psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Olin tuolloin jo melko varma, että itsellä pysyy pää mukana hommassa koko ajan. Miksi olin niin varma?
Uskon siihen olevan montakin syytä. Ensinnäkin olin paljon, siis todella paljon lukenut leikkauksesta, sen hyödyistä, haitoista, elämästä leikkauksen jälkeen ja oikeastaan kaiken mitä netistä vaan aiheesta löytyi. Itselle leikkaus ei ollut mikään hetken mielijohde vaan olin pohtinut asiaa todella paljon. Ensimmäisen kerran jo vuonna 2019.
En myöskään usko, että hyvin tiheään otetuista kuvista on aikanaan projektissa ollut haittaa. Niiden avulla pystyn todella helposti huomaamaan muutoksen, jonka olen jo nyt saanut aikaan. Vaikka niiden ennen kuvien katsominen tekee hieman pahaa ja saa tajuamaan miten iso olen ollut, olen todella tyytyväinen, että olen niitä ottanut. Ja tulen ottamaan myös jatkossa.
Olen myös koko ajan tiedostanut, että tarvittaessa varaan ajan ravitsemusterapeutille tai psykologille jos jokin asia alkaa vaivata tai muodostuu ongelmaksi. Psykologille ajan varaamista olen harkinnut tosissani, kun leikkauksesta on kulunut reilu vuosi. Silloin painoa on tippunut niin paljon, että voisi olla hyvä keskustella asiasta ammattilaisen kanssa. Vaikka en koe itsellä toistaiseksi ainakaan olevan mitään hankaluuksia tai ongelmia, uskon että muutama tapaaminen ammattilaisen kanssa ei ainakaan tilannetta pahenna.
-Henriikka
lue myös
Lihavuusleikkaus tehdään Tallinnassa
Lihavuusleikkauksen haittapuolet – onko niitä?
Pudotettuja kiloja ja roikkuvaa nahkaa