Paino jumittaa – lihomisen pelko takaraivossa
2Paino jumittaa ja lihomisen pelko sen myötä jyllää takaraivossa. Vaikka tiedän, että on täysin normaalia, että paino ei voi jatkuvasti laskea, ei tämä tunne silti mukava ole. Olisihan se nyt silkka mahdottomuus jos viikosta toiseen paino vain laskee ja laskee, etenkin kun painoa on tippunut jo 60kg viimeisen 10 kuukauden aikana. Silti sitä alkaa väkisin mielessä pyörittää ajatusta, mitäs jos vain tästä eteenpäin lihon ja kaikki oli tässä?
Miksi paino jumittaa omalla kohdalla
Painonlaskun jumitus voi johtua erittäin monesta syystä. Naisilla kuukautiskierto on yksi asia, joka kerryttää painoa luonnollisesti lisää. Oma kuukautiskierto muuttui kesän aikana ihan totaalisesti (lue tästä lisää), joten uskon sen olevan yksi syy painonlaskun jumittamiseen. Aiemmin, kun kuukautiskierron kanssa ei ollut mitään ongelmia, myös paino laski tasaisesti. Uskon, että omalla kohdalla tämä on yksi tekijä siihen, että paino jumittaa.
Ajoittain myös huomaan, että tulee syötyä liian vähän. Sillä voi olla myös merkitystä siihen ettei paino putoa. En varsinaisesti tunne nälkää enää samalla tavalla kuin ennen lihavuusleikkausta ja näin ollen joudun kellosta katsomaan, koska syön. Huomaan etenkin silloin, jos olen pois kotoa ja tekemässä jotain muuta, yksinkertaisesti unohdan syödä. Aina pitäisi olla jotain välipalaa tms. mukana, jos lähden kotoa pois ettei ruokavälit veny liian pitkiksi. Tähän asiaan minun tuleekin kiinnittää jatkossa erityisen paljon huomiota.
Veden juonti on myös yksi tekijä, joka toisinaan saattaa unohtua. Treenien aikana kyllä tulee joutua, koska tulee hiki ja jano, mutta välillä etenkin töissä juominen unohtuu. Voi olla, että työpäivän aikana olen juonut yhden lasin vettä ja se on ehdottomasti liian vähän. Jatkossa aion kiinnittää myös huomiota tähän, että töissä tulee juotua riittävästi vettä.
Tietoisesti en ole kova stressaamaan asioista tai sitten en osaa tunnistaa stressiä. Varsinaisesti en stressaa painon jumituksesta, mutta kyllä asia mielessä pyörii. Stressi on myös yksi tekijä, joka voi hidastaa painonlaskua. Stressihormonin noustessa keho pitää entistä kovemmin rasvoista kiinni ja näin ollen paino alkaa jumittamaan. Yritänkin nyt järkeistää asian itselleni, että on täysin normaalia, että paino ei koko ajan laske. On normaalia, että tulee tasaisia vaiheita ja paino voi jopa hieman nousta. Uskon kuitenkin, että tämä vaihe menee ohi ja paino alkaa taas laskea.
-Henriikka
lue myös
Miten pää on pysynyt mukana painon pudotessa?
Olenko onnellisempi 45kg laihempana?
Seuraa somessa
50 kiloa kevyempänä kohti kesää
50 kiloa kevyempänä kohti kesää. Tuntuu ihan mielettömältä sanoa se ääneen. En olisi vielä vuosi sitten kuvitellut, että tällainen olisi mahdollista. Viime viikolla, kun vaaka näytti tuon -50 kiloa, saatoin hieman kiljaista kotona. Niin hyvä fiilis siitä tuli. Mitä kaikkia muutoksia olen huomannut 50 kiloa kevyempänä?
50 kiloa kevyempänä – mikä on muuttunut?
En edes tiedä mistä aloittaisin, sillä niin moni asia on muuttunut. Ja muuttunut nimenomaan paremmaksi tai helpommaksi. Ainoastaan yksi asia on muuttunut ikävämmäksi, mutta senkin kanssa pystyn elämään.
Vaatteiden ostaminen on nykyään niin paljon kivempaa! Olin muutama viikko sitten laittamassa vanhoja farkkuja jalkaan, mutta kaikki 4 paria olivat aivan liian isoja. Nuo farkut olivat kokoa 52. Päätin samalta istumalta lähteä ostamaan uusia housuja. Otin hullun rohkeana farkut kokoa 46 ja menin sovituskoppiin. Mielessäni jo ajattelin, että mitä oikein kuvittelen, minäkö mahtuisin niihin. Päätin kuitenkin kokeilla. Ja kappas, ne meni jalkaa, ihan ylös asti! Eivät purista mistään tai mikään ei pursua yli. En edes muista, koska vaatekoko olisi alkanut nelosella eikä vitosella. Toisaalta tämä vaatteiden ostaminen käy myös kalliiksi. Koko vaatekaappi on aikalailla pitänyt uusia tässä vaiheessa ja varmasti vielä ainakin kertaalleen tulee tarve uusia se. Mutta en valita, onhan tämä nyt ihan huippu fiilis.
Vanhat farkut olivat koko 52, käyneet hieman väljäksi
Olen jo aiemminkin hehkuttanut sitä, miten paljon helpompaa on liikkuminen! Jo siis pelkästään esim. kävely tuntuu niin paljon kevyemmältä. Noh, pitäähän sen tuntuakin, kun yli 50 kiloa massaa vähemmän liikutettavana. Samoin jenkkifutistreeneissä jaksan paljon enemmän. Aiemmin en jaksanut tehdä kaikkia harjoitteita samassa tahdissa kuin muut, mutta nyt olen huomannut jaksavani paljon paremmin. Liikkuvuus on parantunut myös huomattavasti kilojen karistessa. Ei ole maha aina edessä (vaikka kyllä mahaa vieläkin on) häiritsemässä tekemistä.
Onhan tässä painon pudotuksessa myös yksi ikävä puoli, josta olen myös jonkin verran puhunut. Nimittäin roikkuvaa nahkaa alkaa olla jonkin verran. Olen kuitenkin todella iloinen ja kiitollinen siitä, että roikot ovat todella maltilliset eivätkä erotu kovin helposti. Välttämättä muut eivät edes kiinnitä niihin samalla tavalla huomiota mitä itse tulee tehtyä. Itseään kuitenkin katsoo peilistä päivittäin ja huomaa kaiken maailman muutokset paljon herkemmin. En kuitenkaan anna löysän nahan haitata elämää vaan aion nauttia tulevasta kesästä täysillä. Tee sä samoin!
Roikkuvaa nahkaa on etenkin käsivarsissa ja sisäreisissä
-Henriikka
lue myös
Miltä liikunta tuntuu lihavuusleikkauksen jälkeen?
Pudotettuja kiloja ja roikkuvaa nahkaa
Olenko onnellisempi 45kg laihempana?